Sivut

tiistai 12. helmikuuta 2019

Poika on tullut kotiin

Ja hauska poika onkin. Poika on Myyn setä ja hän muutti meille siis viime lauantaina. Hän on niin kaunis ja ihanaluonteinen poitsu. Poika sai nimen Max.
Minä poika se olenkin melko ketterä. Sopeuduin uuteen kotiini tosi nopeasti. Myy vielä totuttelee minuun ja minun touhuihini.
Myy on Maxia kohtaan todella epäluloinen, mutta kiinnostunut kyllä. Maxilla on onneksi pitkä pinna, eikä hän osaa välittää sähähtelyistä eikä murinoistakaan yhtään. Myy päästää Maxin jo melko lähelle ja tänään ottivat jo ensimmäisen lyhyen painimatsikin. Pääsääntöisesti Myy edelleen sähähtää, jos Max tulee liian nopeasti liian lähelle. Maxin leikkiessä ja juostessa, saa Max jo kirmata ihan viestestä ilman Myyn hermostumista. Paljon ollaan siis edistytty.
Tarvitsen paljon unta, että kasvaisin isoksi kolliksi. 
Max ei tykkää jäädä yhtään yksin. Suru tulee pörröpaitaan heti ja alkaa hento kitinä ja juoksu kohti mamia. En enää muistanut, kuinka energisiä pennut ovat ja kuinka ne saattavat simahtaa yht äkkiä. Maxin silmät lurpsuvat heti, kun se rauhoittuu ja asettuu pötköttämään mukavaan paikkaan.
Olen puuhannut paljon erilaisia kivoja juttuja. Olen harjoitellut agilitya, pelannut tabletilla, pyydystänyt lintulelua, pelannut erilaisia pallopelejä, leikkinyt höyhenkepillä. Olen kova poika saalistamaan ja kun nappaan saaliin kiinni, en päästä siitä hevilläkään irti :D
Suosikki-ihmiseni on perheeni tyttö. Hänen sylissään on kiva rötkötellä. Olen kova poika kehräämään. Pienikin kosketus riittää saamaan kehräyskoneen käyntiin.
Meille saapui siis maailman suloisin pikkupoika. Olemme ihan rakastuneita häneen.

Yt. Kati