Poika on tullut kotiin

Ja hauska poika onkin. Poika on Myyn setä ja hän muutti meille siis viime lauantaina. Hän on niin kaunis ja ihanaluonteinen poitsu. Poika sai nimen Max.

Minä poika se olenkin melko ketterä. Sopeuduin uuteen kotiini tosi nopeasti. Myy vielä totuttelee minuun ja minun touhuihini.

Myy on Maxia kohtaan todella epäluloinen, mutta kiinnostunut kyllä. Maxilla on onneksi pitkä pinna, eikä hän osaa välittää sähähtelyistä eikä murinoistakaan yhtään. Myy päästää Maxin jo melko lähelle ja tänään ottivat jo ensimmäisen lyhyen painimatsikin. Pääsääntöisesti Myy edelleen sähähtää, jos Max tulee liian nopeasti liian lähelle. Maxin leikkiessä ja juostessa, saa Max jo kirmata ihan viestestä ilman Myyn hermostumista. Paljon ollaan siis edistytty.

Tarvitsen paljon unta, että kasvaisin isoksi kolliksi. 

Max ei tykkää jäädä yhtään yksin. Suru tulee pörröpaitaan heti ja alkaa hento kitinä ja juoksu kohti mamia. En enää muistanut, kuinka energisiä pennut ovat ja kuinka ne saattavat simahtaa yht äkkiä. Maxin silmät lurpsuvat heti, kun se rauhoittuu ja asettuu pötköttämään mukavaan paikkaan.

Olen puuhannut paljon erilaisia kivoja juttuja. Olen harjoitellut agilitya, pelannut tabletilla, pyydystänyt lintulelua, pelannut erilaisia pallopelejä, leikkinyt höyhenkepillä. Olen kova poika saalistamaan ja kun nappaan saaliin kiinni, en päästä siitä hevilläkään irti :D

Suosikki-ihmiseni on perheeni tyttö. Hänen sylissään on kiva rötkötellä. Olen kova poika kehräämään. Pienikin kosketus riittää saamaan kehräyskoneen käyntiin.

Meille saapui siis maailman suloisin pikkupoika. Olemme ihan rakastuneita häneen.

Yt. Kati

Pissavaivoja

Tarkoitus ei ollut hiljentaa blogia vasta sen alettua, mutta alkuvuotemme on ollut täynnä huolta. Myy alkoi heti vuodenvaihteen jälkeen oirehtia käymällä useammin pissalla ja tosi nopeasti alkoi kyykkiä siellä pidempiä aikoja kerralla ja tuloksena oli vain pari tippaa pissaa. Oireet alkoivat iltasella ja onneksi saimme lääkäriajan heti seuraavaksi aamupäiväksi. En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta ensimmäisenä mieleen tuli idiopaattinen kystiitti. Myy pelkäsi uudenvuodenpaukkuja ihan hirveästi, vaikka yritimmekin kaikkemme, etteivät pamaukset olisi kuuluneet kunnolla sisälle. Toisaalta epäilimme myös pissatulehdusta, mutta pissa haisi ihan normaalille, eikä vaikuttanut veriseltä. Ensiapua ja tukea sain myös kasvattajalta.

Liuotusruoka lisää virtsan eritystä ja veden juontia oli hyvä lisätä. Kaikki konstit juomisen lisäämiseksi otettiin käyttöön. 

Itse aloitin vuodenvaihteessa työt uudessa yksikössä, joten en millään kehdannut ottaa heti palkatonta vapaata. Onneksi miehen työ joustaa paremmin ja hän sai Myyn vietiä lääkäriin. Mies sai myös pissanäytteen otettua ja siinä vaiheessa pissa oli jo ihan veristä.

Lääkäri ultrasi Myyn rakon ja totesi, että siellä on runsaasti kiteitä ja pieniä kiviä. Kotiin mies ja kissa tulivat antibioottikuurin, kipulääkkeen ja kiviä liuottavan ruoan kanssa. Järkytys!

Myyllä on ollut jo pitkään käytössään Catit Senses juoma-automaatti, josta juokin mielellään.

Koska kiteet ja kivet ovat pitkälti riippuvaisia ruokavaliosta, olin tietysti järkyttynyt, koska kuvittelin Orijenin, jota Myy suurimmaksi osaksi syö, olevat tasapainoista ja todella laadukasta ruokaa. Toki Myy syö myös viljattomia märkäruokia, mutta pääasiassa ruoka (Orijen) menee kuivana. Koska pääruoka on ollut kuivaa, on meille hankittu juoma-automaatti, josta Myy käykin juomassa pari-kolme kertaa päivässä. Pisulla Myy on käynyt säännöllisesti aamuin illoin, mutta nyt tajuan, että se on ollut liian harvoin.

Todennäköinen syy kiviin on ollut ruokavaliossa ja liian vähässä juomisessa/harvassa pissaamisessa. Orijenissa on suhteessa liian korkeat kalsium- ja fosforipitoisuudet. Tämä johtuu luultavasti siitä, että Orijen sisältää syömäkelpoisia luita. Harmillista, että opin tämänkin asian näin kantapään kautta.

Myy sai myös toisen, Trixien keraamisen juoma-automaatin, joka ei ole kyllä läheskään niin kätevä huollettava kuin Catit Senses.

Nyt Myy voi jo paremmin. Oireet ovat hellittäneet, mutta 10 päivän antibioottikuuru päättyi vasta eilen. Liuotusruoka on ravintoarvoiltaan todella erilaista kuin Orijen oli ja Myyn masu tietysti reagoi tähän. Antibiootitkaan eivät toki tee hyvää suoliston toiminnalle. Onneksi apteekista löyty kasvattajan suosittelemaa EnteroMicroa ja sen avulla onkin pahimmilta kuraamisilta vältytty. Vasta nyt tuntuu, että massu alkaa toimia suht normaalisti.

Myyn ruokavalio tulee jatkossa sisältämään todella paljon Urinary ylläpitoruokia, joten edessä on suuri ruokaremontti. Haastavammaksi olen sopivia ylläpitoruokia etsiessäni todennut sen, että viljattomia, maissittomia ja perunattomia vaihtoehtoja on todella vähän tarjolla. Nykyinen liuotusruoka sisältää maissia ja ilmeisesti sitä Myy sietää tällä hetkellä taas paremmin.

Että tällainen alkuvuosi täällä! Toivottavasti teillä menee paremmin.

Yt. Kati

Miten meille tuli juuri ragdoll?

Asuin viitisentoista vuotta sitten Kouvolassa ja eksyin siellä kissanäyttelyyn. En muista näyttelyä enkä tilannetta tarkkaan, mutta siellä omistajansa sylissä rötkötteli maailman kaunein, rauhallisin ja veltoin kissaolento, mitä olen ikinä nähnyt. Sain silittää kissan turkkia ja se oli ihanan pehmeä. Silloin taisin todeta ihan ääneen, että haluan joskus itselleni samanlaisen kissan.

Myy pienenä tyttönä, kesällä 2017 parvekkeella.

Asia jäi hautumaan reippaaksi kymmeneksi vuodeksi ja välillä luulin jo, että olen allergisoitunutkin kissoille. Reipas kaksi vuotta sitten, kun tyttökin alkoi jo olla isompi, aloin kaivata kissaa elämääni. Mies pisti kovasti hanttiin, mutta joutui nöyrtymään kahden kissaa ruikuttavan naisensa edessä. Puhuin kissahaaveesta töissä työystävälleni, jolla on kolme kissaa. Yksi hänen kissoistaan on ragdoll ja hän suositteli meille ehdottomasti nimenomaan sellaista. Silloin muistin taannoisen kissanäyttelyn ja hautumassa olevan haaveeni. Asia oli sillä sekunnilla päätetty. Vielä, kun ystävä kehui ehdottomasti oman ragdollinsa kasvattajaa, asiat lähtivät rullaamaan kohti haaveen toteuttamista.

Myy mansikkarosmona pienenä tyttönä kesällä 2017.

Kasvattajan luona syntyi 1.4.2017 pentue, jossa oli 5 ihanaa pentua. Myy oli pentueen viimeisenä syntynyt ja pienin tyttö, joka erosi ulkonäöllisesti lyhyemmän turkkinsa vuoksi muista pennuista. Myy on luonteeltaan oikein rauhallinen, kiltti ja suloinen. Parempaa ja ihanampaa kissaa ei ihminen voisi toivoa. Maatiaisista poiketen, Myy on jättänyt alusta asti verhot ja huonekalut rauhaan ja teroittanut kynsiään vain ja ainoastaan omaan raapimispuuhunsa. Vaativa neiti ragdoll kyllä osaa olla, varsinkin, kun kyse on seurasta tai herkuista.

Myy vähän isompana tyttönä syksyllä 2018 pitämässä mamille seuraa aamupalapöydässä. Kyllä, meillä kissa saa olla pöydällä, jos haluaa ja yleensä haluaa. Myös juoma-automaatti löytyy ruokapöydältä.

Koska ragdollit ovat niin ihania, ei meilläkään ragdoll-kuumeilu jäänyt yhteen kissaan. Myyn setä on luovutusiässä helmikuussa ja Myy saa kaverin. Isukin pehmittäminen toiseen kissaan on ollut suurin urakka, mutta täytyy kyllä sanoa, että Myyllä on ollut tassunsa pelissä isukin pehmittämisessä melko tavalla. Isukin lässytyksestä päätellen Myy on kietonut viiksikarvansa tiukasti isukin sormen ympäri...

Yt. Kati

Herkkämasuisen raggarin ruokinta

Uskallan sohaista aihetta ruokinta, koska blogillani ei tiettävästi ole vielä yhtään lukijaa. Yleensä, kun joku naamakirjan kissaryhmässä aloittaa keskustelun aiheesta kissan ruokinta -on hetken päästä käynnissä täysi sota, jota joskus jaksan seurata popparikulho kädessäni.

Myy oli pentuna helppo ruokittava. Kaikki tarjottu ruoka kelpasi ja kuppi nuoltiin aina kiiltävän puhtaaksi. Kerran tosin tarjosin raakaruokaa, muistaakseni Mushin lihapullaa ja siinä kulki hienon neidin raja. Ei kelvannut!

Mitä hittoa mutsi? Nyt tuli pohjanoteeraus!

Myyn massu on kuitenkin herkkä ja alku mentiinkin erikoisruoilla, joilla massu vähän rauhoittui, muttei kuitenkaan kokonaan. Aloin epäilemään herkistymistä viljoille ja rupesin etsimään viljattomia vaihtoehtoja niin kuiva- kuin märkäruoastakin. Uusiin ruokiin totutteleminen on pitkäjänteistä puuhaa ja välillä olin jo valmis ryhtymään täydelle eliminaatiodieetille neidin kanssa. Onneksi Myyn masu reagoi ruokiin aika nopeasti ja koska kerrallaan totuttelussa oli vain yksi uusi ruoka, oli aika helppo päästä jyvälle, mikä sopii ja mikä ei. En tiedä, onko kyse suoranaisista allergioista, mutta jonkinlaista epävakautta suolen toiminnassa ilmenee, jos ruoka sisältää viljoja, perunaa, bataattia tai maissia. Monissa ruoissa on kasvikuituja tai esimerkiksi porkkanaa. Näistä en ole ollut niin tarkkana, jos ruoka on muuten maittanut kovimman kasvukauden jälkeen todella ronkeliksi muuttuneelle raggarineidille.

Viljattomia ruokia on onneksi nykyään suhteellisen helppo löytää. Tilaan suurimman osan ruoista Zooplussasta ja käytämme paljon ostoksien tekoon myös PetenKoiratarviketta (hiekat+Orijen). Monessa kaupassa viljattomat ruoat on valmiiksi kategorioitu. Tosin olen löytänyt myös kategorian ulkopuolelle jäävistä ruoista hyviä viljattomia vaihtoehtoja, joten tuoteselosteiden tarkka läpikäyminen kannattaa.

Yhden kissan taloudessa olen suosinut lähinnä annospusseja tai pieniä, korkeintaan parin annoksen tölkkiruokia. Valikoima tulee laajenemaan, kun on järkevää ostaa ruokaa kahdelle kissalle isommissa annoskoissa.

Tällä hetkellä Myyn suosikkeja märkäruoista ovat lisäruokina myytävät kanaruoat Schesiriltä, Applawsilta ja Pure Naturalilta. Näitä menee vajaa annos päivässä. Täysmärkäruokaa menee myös vajaa annos päivässä, tosin useimmiten neiti imaisee märkiksistä vain kastikkeet ja pateemuotoiset ruoat maittavat närppimällä. Tällä hetkellä parhaiten maittava kuvassa olevat Animonda Vom Feinsteinin No Grain in sauce kanaa porkkanakastikkeessa, Miamorin Deli dinnerit, Concept for life sensitiveruoka sekä IAMS delights kastikeruoat.

Pääasiassa Myy syö Orijenin nappulaa, joka on muuten tällä hetkellä ainoa kuivaruoka, joka sopii Myyn mahalle. Thriven kanaraksut sopivat jonkun aikaa, mutta sitten tapahtui ilmeisesti jonkinlainen herkistyminen perunalle, koska neiti alkoi kuraamaan niistäkin.

Orijen on ainoa kuivaruoka, joka sopii Myylle. Jos valmistajalta saisi jotain erityistä toivoa, niin laittakaa herranjestas näihin pusseihin jonkinlainen kantokahvasysteemi. Helpottaa hissittömässä kerrostalossa asuvaa kissamamia huomattavasti, kun saisi samalla roudattua kotiin muutakin kuin säkillisen kissanruokaa.

Herkuista Myyn kestosuosikkina on pienestä pitäen säilynyt Cosman pakastekuivatut herkut. Maulla ei ole niin väliä, kunhan saa äkkiä ja monta! Myös kuivatut ankanlihasuikaleet kuuluvat suosikkeihin.

Mitä teillä syödään? Onko jotain, mikä ei sovi? Onko antaa kuivaruokasuosituksia herkkämasuiselle?


Yt. Kati

VillahousuRag

Rakkain harrastukseni pakohuonepelien lisäksi on Ragdollini Myy. Myy on perheenjäsen isolla peellä ja sen jälkeen, kun Myy muutti meille heinäkuussa 2017, on hän pyörittänyt koko perheen silkkisen pienen tassunsa ympärille.

Mitä sitten meinaavat kahdet kissansilmät bannerissa? Saattaa hyvinkin olla, että pian meillä nelistää myös toiset neljä silkkitassua ja palvelusväen venymiskyky pistetään ihan uusille leveleille. Tervetuloa mukaan kissamaiseen arkeen!

Ihanaa joulua kaikille!

Yt. Kati