Sivut

lauantai 29. joulukuuta 2018

Miten meille tuli juuri ragdoll?

Asuin viitisentoista vuotta sitten Kouvolassa ja eksyin siellä kissanäyttelyyn. En muista näyttelyä enkä tilannetta tarkkaan, mutta siellä omistajansa sylissä rötkötteli maailman kaunein, rauhallisin ja veltoin kissaolento, mitä olen ikinä nähnyt. Sain silittää kissan turkkia ja se oli ihanan pehmeä. Silloin taisin todeta ihan ääneen, että haluan joskus itselleni samanlaisen kissan.
Myy pienenä tyttönä, kesällä 2017 parvekkeella.
Asia jäi hautumaan reippaaksi kymmeneksi vuodeksi ja välillä luulin jo, että olen allergisoitunutkin kissoille. Reipas kaksi vuotta sitten, kun tyttökin alkoi jo olla isompi, aloin kaivata kissaa elämääni. Mies pisti kovasti hanttiin, mutta joutui nöyrtymään kahden kissaa ruikuttavan naisensa edessä. Puhuin kissahaaveesta töissä työystävälleni, jolla on kolme kissaa. Yksi hänen kissoistaan on ragdoll ja hän suositteli meille ehdottomasti nimenomaan sellaista. Silloin muistin taannoisen kissanäyttelyn ja hautumassa olevan haaveeni. Asia oli sillä sekunnilla päätetty. Vielä, kun ystävä kehui ehdottomasti oman ragdollinsa kasvattajaa, asiat lähtivät rullaamaan kohti haaveen toteuttamista.
Myy mansikkarosmona pienenä tyttönä kesällä 2017.
Kasvattajan luona syntyi 1.4.2017 pentue, jossa oli 5 ihanaa pentua. Myy oli pentueen viimeisenä syntynyt ja pienin tyttö, joka erosi ulkonäöllisesti lyhyemmän turkkinsa vuoksi muista pennuista. Myy on luonteeltaan oikein rauhallinen, kiltti ja suloinen. Parempaa ja ihanampaa kissaa ei ihminen voisi toivoa. Maatiaisista poiketen, Myy on jättänyt alusta asti verhot ja huonekalut rauhaan ja teroittanut kynsiään vain ja ainoastaan omaan raapimispuuhunsa. Vaativa neiti ragdoll kyllä osaa olla, varsinkin, kun kyse on seurasta tai herkuista.
Myy vähän isompana tyttönä syksyllä 2018 pitämässä mamille seuraa aamupalapöydässä. Kyllä, meillä kissa saa olla pöydällä, jos haluaa ja yleensä haluaa. Myös juoma-automaatti löytyy ruokapöydältä.
Koska ragdollit ovat niin ihania, ei meilläkään ragdoll-kuumeilu jäänyt yhteen kissaan. Myyn setä on luovutusiässä helmikuussa ja Myy saa kaverin. Isukin pehmittäminen toiseen kissaan on ollut suurin urakka, mutta täytyy kyllä sanoa, että Myyllä on ollut tassunsa pelissä isukin pehmittämisessä melko tavalla. Isukin lässytyksestä päätellen Myy on kietonut viiksikarvansa tiukasti isukin sormen ympäri...

Yt. Kati

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että jatkat näin. Ilmoittaudun seuraamaan. :)
    Koska olen kissaihminen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet mukana! Tervetuloa!

      Tyttö tosiaan kasvoi isoksi, joten perhe- ja lastenvaateblogin pitäminen ei enää tuntunut luontevalta. Toki, jos innostun kirjoittelusta ja mieleen tulee aiheita kissamaailman ulkopuolelta, niin eihän mikään estä kirjoittelemasta Ei ihan vieläänkin.

      Ihanaa uutta vuotta sinulle, Minttu!

      Poista